Byrokratia yliopistoissa on mukava ja kätevä juttu.

On esimerkiksi hauskaa ja kaikkien kannalta kätevää, kun kurssitodistukset on erikseen haettava henkilökohtaisesti pitkin kampusta ripotelluista toimistoista.

Olen nyt saanut helmikuussa päättyneenä talvilukukautena käymistäni kursseistani kaksi kurssitodistusta itselleni. Nyt kesäkuussa kaipailen vielä viittä todistusta.

Todistus 1:

Opettaja ei ole vielä ehtinyt korjata helmikuussa palauttamaani kirjoitelmaa, eikä siksi todistusta ole vielä saatavilla. Ok.

Todistukset 2 & 3:

Todistukset ovat saamani sähköpostin mukaan haettavissa assistentilta toimistosta. Ne eivät kuitenkaan ole siellä eikä kukaan tiedä miksi. Voin kuitenkin kuulemma kysellä toisesta toimistosta, olisivatko ne siellä. Tämän toisen toimiston aukioloajat ovat, kuten kaikki muutkin, hyvin opiskelijaystävälliset ja toimisto suljetaan 11.30. Ok.

Todistus 4:

Toimisto, josta hain todistusta, oli väärä. Englannin didaktiikan kurssien todistukset haetaan luonnollisesti eri toimistosta kuin anglistiikan kurssien vastaavat. Toimistoilla on luonnollisesti eri aukioloajat, tuttuun tapaan ne eivät ole auki kahta tuntia enempää päivässä, eivätkä välttämättä joka päivä. Ok.

Todistus 5:

Todistusta ei löytynyt, kun sitä menin hakemaan. Selvitettyäni asiaa kurssin opettajalta, selvisi, että se on hänen hyllyssään, mutta minun olisi oikeastaan pitänyt ilmoittaa marraskuussa, jos haluan saada sen ennen syyskuuta. Hän lupasi kuitenkin ystävällisesti hoitaa asian, jos tarvitsen sitä aiemmin. Ok.
Ei ärsytä, tämä kaikki on toki kätevää ja luontevaa.

Muistelen myös lämmöllä syksyn erästä opettajaa, joka kertoi eräänä keskiviikkoiltana viimeisellä tapaamiskerralla, että hän on valmistellut kurssitodistukset ja ne ovat hänen toimistossaan. Sen sijaan, että hän olisi ottanut ne mukaan luentotilaan, jossa istuimme, hän ilmoitti, että niitä voi tulla hakemaan hänen toimistostaan tiistaisin kahden ja kolmen välillä.

Newcastle-Düsseldorf-Berlin-Krakow-Warsow-Dresden-Würzburg-Berlin-Stockholm-Helsinki-Berlin-Hamburg-Würzburg. 6500-7000 km.

Da wir bald zum Ende Mai kommen und im Blog geht es immer noch um Februar, gilt es jetzt nur eine Zusammenfassung darzustellen. Echt eine schöne Zeit unterwegs war es alles natürlich. Viel Kaffee, ein bisschen Abenteuer, erholende Zeit in der Heimat und Freude der Osternzeit in Hamburg. Alles nur schön! ps. Polen ist ein echt geiles Land, nicht unterschätzen!

Suomeilu oli luonnollisesti ihan tosi jees. Kaksi muistoa voitaneen nostaa ylitse muiden: ekana iltana näkyneet revontulet ja kummitytön kaste. Diggaan.

March, April, May – it's been all very busy. March because of travelling, April and May brought new university-workloads that have taken up time and energy. Still up and motivated as ever though.

Es kann auch passieren, dass drei Menschen sich zusammen in eine Küche für einen ganz langen Tag sammeln um Erbsensuppe, süßen Kartoffelbrei und sonstige Sachen für einen Saal voller Menschen vorzubereiten. Worum wurde es da gehen, wenn nicht um einen finnischen Abend, der von drei Freunden für alle Norden-Liebhaber organisiert wurde? Ob es cool war? Ohne Frage! Ob es gut geschmeckt hat? Insofern, dass ein Pfarrer in den Brei eintauchen wollte.

Never have I felt myself so privileged and struck by awe as listening to Eva Fahidi recalling her experiences of the Holocaust and never have I witnessed such inner strength as when understanding what she had gone through and how she was willing to share the horrors of her past. It's difficult to express through words how moved we were and she was, when the whole crowd of people stood up for an applause that lasted for minutes and minutes. Totally, totally unforgettable.

Noch einen kleinen Zeitsprung weiter in den Mai und genauer das Jetzt, heute war ein sehr interessantes Erlebnis zu Ende, nämlich das Open Ohr Festival in Mainz. Interessanterweise war das Ganze nicht um eine Musikrichtung oder so was gerichtet, sondern der rote Pfad des Festivals war Asylpolitik zu diskutieren und von dort ist jeder mit einem Haufen neuer Gedankenanstoße heimgefahren.

Onhan tätä vaihtoa sinänsä jäljellä, lähdön läheisyys alkaa jo hermostuttamaan vaan kovin. Tänään huomasin asuntolan pianon viritetyn. Riemukasta. Yhä voi toki kysellä, onko varauskalenterijärjestelmämme ihan toimiva, kun varauksia ei ole rajoitettu, ja kaksi ahkerinta käyttäjää miehittävät pianohuoneen yli puoleksi sen koko käyttöajasta. Kyttään luonnollisesti usein oven toisella puolella ja työnnän oven alta katkeransävyisiä lappuja, jotka kannustavat niin kertakaikkisen perusteelliseen treenaamiseen.

Ilmoitusluontoista:

- aion tehdä pienen dokumentin vuodesta

- kaikkien suosikkibändi Jp Jyväsjärvi & Kiusaantuneet kerrostalokyttääjät tekee syksyllä paluun!

Die nächsten 1440 Kilometer brachten mich von Taizé über Lyon und Paris nach London, nach einem kurzen Aufenthalt machte ich mich auf den Weg weiter nördlich nach Durham. Die Strecke nach London war relativ voll interessanter Begegnungen - einige erwähnenswerte sind ein Gentleman der - so dachte ich - mir Kaffee anbieten wollte, aber eigentlich wollte, dass ich ihm Kaffee kaufe, oder eine rumänische Frau, die unbedingt ihren Apfelstrudel teilen wollte.





One of the most exciting happenings of the whole time touring Europe followed on the border between France and England. Before being allowed to enter the tunnel and after we all had been checked on both sides of the border, an armed officer (France, baby!) boarded our bus and told the one passenger traveling from Lyon to London to come with him. A penny for the thoughts of the people on the bus, as I left my seat and followed - the whole thing was proven to be a misunderstanding though.

Lontoo oli miellyttävä, kuten aina ennenkin. Avartavasti olen asunut aina aika lailla eri puolilla siellä käydessäni. Nyt olin vain lyhyesti kaupungissa ja täytin ajan siellä lähillä kohtuullisella kahvimäärällä. Kiinalaisella uudellavuodella myös! Sukutapaamisella myös! Oikeastaan vaikka millä myös! Toimintaa! Äksönii! Pianoa yöllisessä kirkossa! Tarinankerrontaa! Jokirantapiknikkii! Hurjaa!

Special thanks to Le, Jiro, Sylviane, Essi, Olli, Heta, Lissu, Katja, Lotti!



Durham was great fun. The small town must have been extremely surprised to suddenly have half a dozen Finns roaming the streets. The beauty of smaller places is how they actually can be perceived and understood even in a shorter time, not just seeing an amount of things but also beginning to understand what they are about. Durham was about vivid folk culture, the town looking cute, loads of people being German and pancakes.

Nicht mal 12 Wochen von der letzten Aktualisierung! Also anders gesagt, danke an alle die die Geduld haben, immer ab und zu in den Blog hinzuschauen - lohnt sich!

Viimeisimmästä on kulunut taas hieman opettajan kesälomaa pidempi aika ja olen aikonut ryhdistäytyä koko ajan! Nyt minä teen sen oikeasti. Koska väliin mahtuu kuusi eri maata ja jokunen kilometri, on varmaan mielekästä pilkkoa tätä hieman osiin.

Hyvät naiset ja herrat, ensimmäinen matkaetappi Taizé Ranskassa ja kuinka sinne päädyttiin eli ensimmäiset 650 kilometriä matkantekoa!

If you are supposed to travel to another country the whole day with two buses and three trains, the first thing to keep in mind is to wake up before the first bus drives off, not one hour after. However, this is exactly how it all started - I awoke from my slumber at five a.m. Giving up is not how we roll, so after a short moment of Unmut, determination and prayer, I managed to contact someone who was travelling from Ansbach, south of Würzburg to pretty much where I was going anyway.

 
















Some minor problems occurred, when it turned out, this person (who later proved to be a Polish truck driver on the job - and late) was about to drive off in 20 minutes and I was still almost a 100 kilometres away. When there are kind words and leftover cherry pie, there's a way. One-and-a-half hours later, after a proper morning sprint to the train station, having to pay a fine on a train and not finding the mentioned truck driver we started on this mission of bringing some Bosch dishwashers and me to Central France.

Wobei die Reise an sich sicher sich nicht vergessen lässt, war der Aufenthalt in Taizé noch krasser, noch beeindruckender, noch erlebnisvoller - aber sehr anders. Es ging um eine Woche von Schweigen in einer Klosterei. Da könnte man denken (ich habe mir so auch gedacht), dass länger nicht zu reden, nicht zu kommunizieren etwas ganz schwieriges sei, fühlte es sich eigentlich ganz natürlich und schön an.

Hiljaisuudessa vietetyn viikon suurin anti oli se mahtava henkinen suvanto, jossa siellä sai kellua. Siinä missä arjessa tajunnanvirtaa pommitetaan ärsykkeillä koko ajan ja harvaa ajatusta ehtii ajatella loppuun asti - enemmänkin samoja ajatuksia pienessä kierrossa toistuvasti pintaraapaisuina - luostarissa maaseudulla ilman puhelinta ja juuri kommunikoimatta muiden kanssa oli yllättäen aikaa. Ajatusten väliin mahtui aika paljon tyhjää, ajatuksiin paljon läheisiä ja tarpeellisesti itseäni ja lopulta pää tuntui ymmärrykseltä!

So ein Gefühl von Gemeinschaft habe ich auch selten erlebt als da, als wir ungefähr fünfzehn Schweigenden immer zusammen gegessen haben, ohne ein Wort zu sagen, und spontan darauf gewartet haben, dass der letzte auch ruhig ausgegessen hat, um dann uns zusammen fürs Essen zu bedanken und in perfekter Zusammenarbeit alles aufzuräumen.

Of course such a week of calming down, thinking things through and all that can barely be described. In short: the deepest, most interesting and the utmost relaxing time I've had the whole year. Worth it!

Seikkailu jatkuu.

Nyt on huhtikuu ja puhe on yhä helmikuun puolivälistä! Mutta kyllä tässä edetään.

Lyhyesti voidaan todeta, että huhtikuu on Würzburgissa kutakuinkin Suomen kesäkuu ja otin hirveästi kursseja, koska ne ovat jänniä!

Tästä tuli diippiä maailmansyleilyä. Oon vähän semmonen!

Ainiin, otin tämmösen kivan kuvan.

Kuvat ja tunnelmat ovat menneet sekaisin! Auta Herra J:tä yhdistämään oikea kuva ja oikea kuvaus, niin saat tietää Berliinin salaisuuden.

 Kuva 1.

Kuva 2.

Kuva 3.

Tunnelma a:
Siitä, joka aina ohitetaan, mutta joka ei koskaan itse ohita, tuntuu hitaalta, vaikka vauhti olisi kova. Kaikki on niin kovin proosallista.

Tunnelma b:
Levollista saa, pitää, kannattaa olla ja vaalia, sillä pysähtyneetkin hetket voivat ajaa ylinopeutta. Kaikki on niin kovin, kovin proosallista.

Tunnelma c:
Kun liikkuu tai kasvaa, menee eteen tai ylös. Liike asettuu janalle, ei kartioon tai lieriöön, ei palloksi tai pyramidiksi. Kaikki on niin kovin, kovin, kovin proosallista.




Koska/vaikka/mikäli/ehkä kaikki on niin proosallista, minä menen Ranskaan. Kello herättää puoli kolmelta.

Työstän kolmea kirjoitelmaa, Hausarbeitia täkäläisittäin, ja olen saanut edistystä aikaan. Olen yllättänyt itseni, sillä en ole ollut aivan niin laiska kuin luulin, että olisin. Menen ensi viikolla Berliiniin, ja olin ajatellut kirjoittaa siellä kaksi viimeistä valmiiksi. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että kaksi on lähtiessä jo valmiina ja vain kolmas työn alla. Hurraa!

Whereas Berlin never let me down before, I'm certain Berlin isn't going to let me down this time either. To take good use of the sudden (well-earned!) increase in free time in the capital, it turned out that the city is hosting both Berlinale Film Festival and the German Masters -world tournament in snooker. One sport is above any other. Suiting the manners of a gentleman, snooker doesn't involve much sweat, body contact, shouting or other inappropriate activities.

Jos seisoisit tuossa ja kurkistaisit aidan läpi kadulta, voisit nähdä, miksi Würzburgissa on aika siisti asua.

Jos seisoisit toisella puolella ja kurkistaisit aidan läpi takaisin, voisit nähdä, miksi käyn Berliinissä aika usein.

♥



Wenn man relativ spontan während der stressigen Prüfungszeit Freunde zum gemeinsamen Essen am Geburtstag einlädt, kann man voll lieb überrascht werden, dass 20 Leute es auch tatsächlich schaffen, mitmachen und sich zu einem freundlichen bunten Haufen sammeln. Was übrigens Vorurteilen umgeht, der Mensch soll von Pizza lernen. Pizza macht keine Vorurteile. Pizza lässt auf sich Spinat legen. Pizza lässt auf sich Speck legen. Pizza lässt auf sich Birnen legen. Pizza schmeckt voll in der Studenten-WG und im feinen Restaurant. Kalte Pizza im Kühlschrank kann schon kalt gewordene Herzen wieder warm machen. Pizza, schön, dass du da bist.

Now, at 1:46 am. the two brilliantly descriptive blogs of (also but not only) Fenno-Germanic gap year experiences Herra J:n virallinen vaihto-oppilasblogi Saksasta and blick took up a challenge inspired by absurdly late time for writing updates. We agreed, that the one to publish last, would have to publicly accept the loss and announce to be a loser.

1:58 am.: I lost and thus, am a loser.

Kaikki eivät ehkä vielä ole saaneetkaan tietää, että olen lähdössä koko lailla matkailemaan tässä keväällä. Täällä on aika pitkät lomat keväällä ja ajattelin olla aika paljon tien päällä. Ajattelin koittaa hieman kirjoitella tänne niistä matkoista, joten en nyt kerro vielä minne menen, muuta kuin että esim. lounaaseen, pohjoiseen, luoteeseen, pohjoiseen, itään, itään, länteen, etelään, pohjoiseen, itään ja suunnilleen näin.








Tallinnaa tässä vähän.

Synttärimuffinsi. Ulkonäkö pettää.

Tervehdys.

Edellisestä päivästäpäivityksestä on 71 päivää. Ei juurikaan siis!

Esim. putkiradioin valtakaudesta on kauemmin.

Olipa kerran vaihtovuoteni Saksassa, joka tuntui lähestyvän hiljalleen puoliväliä. Nautin meiningistä! Suomessa joululoma tunkee miellyttävästi lukukausien väliin ja on hyvä relata. Koska se on vielä sopivan pitkä, pää tyhjenee opiskeluun liittyvistä asioista tehokkaasti ja on siistii. Pää on jälleen tyhjennyt, mutta Saksassa joululomalta ei palatakaan uuden lukukauden äärelle, vaan edellisen loppusuoralle ja tenttiviikon jalkoihin. Joulu on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja formatoinut kovalevyn aika näppärästi. Näin ollen tentteihin saa ihan hauskaa lisäjännitystä, kun ei osaa esim. mitään.

Ja kovalevyjen formatoinneista puheenollen, tein niin vahingossa myös tietokoneelleni. Hupshei!

Anniliina Lassila, on her expeditions in the uncharted far-away-land  of mystery that is Berlin, found an unknown city matador alongside a politically incorrect piece of graffiti.

Päivän palindromi:

"Alli, riita! Sillipino on i-pilli satiirilla."

Ja toisinpäin:

"Alli, riita! Sillipino on i-pilli satiirilla."

So ist Erasmus-Leben – obwohl es manchmal stressig wird, obwohl man ab und zu auch studieren muss, obwohl Leute nicht ewig bleiben und dann ist es immer so weit, dass jemand heimfahren muss, auf das Wesentliche haben wir nicht verzichten wollen. Nämlich: Pfannkuchen! Deftige Pfannkuchen sind in Finnland viel zu selten auf dem Menü. Auch eine wichtige Entdeckung, die Deutschland mir beigebracht hat: verschiedene Käsesorten lassen sich ganz ruhig problemlos kombiniert werden! Klingt unwichtig, ist aber wichtig.

21 years is a good age. And 22 – should I be bottled and sold in a supermarket, I'd stamp myself with a vintage label. This thought, dear reader, brings us to a certain wine tasting occasion in December, which turned out to be perhaps the coolest night of the time in Würzburg so far. Impressed by a small man with manners and accent that felt almost to come straight out of Oxford – later, it turned out they did. The second-oldest still operating winery in the world, us, the mentioned expert in all things wine and all things Franconia, a great night.

Kun menee etelänlomalle, tarttuu väriä. Tallinnassa tarttui punaista väriä korvaan.

Joululoman kiireisyys oli aika hämmästyttävällä tasolla. Siistiä silti oli, käydä vähän Suomessa, nähdä vähän tyyppejä ja sillee ja tällee.

Ehdittiin käydä myös Eetun kera Tallinnassa! Oli häikäisevä kahden päivän reissu, johon mahtui uskomattomia kohtaamisia ja yksi matkadokumentti. Se ei ole päätynyt vielä kansainväliseen teatterilevitykseen, mutta tavoitteet asetettiin Cannesiin.

Kuvassa Eetu tarjoaa empatiaa bambimaiselle eläinhahmolle. Eetu kysyi: "Jos sä oot mies, ootsä valmis kohtaamaan heikkoutta?"

Summa summarum viime aikojen oudoista kohtaamisista:

• törmäsimme tallinnalaisessa hostellikeittiössä Emiliaan, joka on Freiburgissa vaihtarina – emme olleet saaneet aikaiseksi tavata Saksassa
• törmäsimme aamulla samaisessa keittiössä kahteen nürnbergiläiseen; seuraavana päivänä he astuivat samaan kahvilaan kanssamme – Helsingissä
• törmäsimme laivassa tuttuihin, esim. alivuokralaiseeni
• tullessani Berliinistä kimppakyydillä Würzburgilla kuski tunnisti minut ja sanoi, että olemme jutelleet ennen joulua Frankfurtin lentokentällä – pitää paikkansa!

Versprochen – jetzt wird das Aktualisierungstempo wieder schneller. Keine zwei Monaten lange Pausen mehr!

p.s.

In three weeks I will have – or at least should have – produced 26-30 pages of text about exact didactic or literal themes. Remind me of this accomplishment-to-be (hopefully) when I'm struggling with anything uni-related in the future.

p.p.s.

Habe Kaffee aus Kolumbien von einem Freund mitgebracht bekommen. Geil? Geil.

p.p.p.s.

Oon dissannut Wün olematonta kahvilakulttuuria, mutta joskus kaupunki yllättää – esim. silloin, kun löytää itsensä 16-kerroksisen vanhainkodin ylimmässä kerroksessa olevasta kahvilasta. En ees tiennyt, että täällä on niin korkeita taloja.

p.p.p.p.s.

Kahvi ei ollut siellä kovin hyvää.