Die nächsten 1440 Kilometer brachten mich von Taizé über Lyon und Paris nach London, nach einem kurzen Aufenthalt machte ich mich auf den Weg weiter nördlich nach Durham. Die Strecke nach London war relativ voll interessanter Begegnungen - einige erwähnenswerte sind ein Gentleman der - so dachte ich - mir Kaffee anbieten wollte, aber eigentlich wollte, dass ich ihm Kaffee kaufe, oder eine rumänische Frau, die unbedingt ihren Apfelstrudel teilen wollte.





One of the most exciting happenings of the whole time touring Europe followed on the border between France and England. Before being allowed to enter the tunnel and after we all had been checked on both sides of the border, an armed officer (France, baby!) boarded our bus and told the one passenger traveling from Lyon to London to come with him. A penny for the thoughts of the people on the bus, as I left my seat and followed - the whole thing was proven to be a misunderstanding though.

Lontoo oli miellyttävä, kuten aina ennenkin. Avartavasti olen asunut aina aika lailla eri puolilla siellä käydessäni. Nyt olin vain lyhyesti kaupungissa ja täytin ajan siellä lähillä kohtuullisella kahvimäärällä. Kiinalaisella uudellavuodella myös! Sukutapaamisella myös! Oikeastaan vaikka millä myös! Toimintaa! Äksönii! Pianoa yöllisessä kirkossa! Tarinankerrontaa! Jokirantapiknikkii! Hurjaa!

Special thanks to Le, Jiro, Sylviane, Essi, Olli, Heta, Lissu, Katja, Lotti!



Durham was great fun. The small town must have been extremely surprised to suddenly have half a dozen Finns roaming the streets. The beauty of smaller places is how they actually can be perceived and understood even in a shorter time, not just seeing an amount of things but also beginning to understand what they are about. Durham was about vivid folk culture, the town looking cute, loads of people being German and pancakes.