Urbaani Sanakirja määrittelee Reissu-Lassen seuraavalla tavalla:
"Lauri Kristian Relander, suomen toinen presidentti.
Relander sai lempinimen "Reissu-Lasse",
koska matkusti aikansa mittapuun mukaan paljon. Presidenttikautenaan
Relander teki kaiken kaikkiaan kaksi ulkomaanmatkaa, joilla hän kävi
Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Virossa ja Latviassa. Uutena valtiona
Suomen oli järjestettävä suhteet lähivaltioihin, joten aktiivinen
ulkomaanedustaminen oli oleellista, vaikkei sitä laajasti
ymmärrettykään. Relanderin edeltäjä, K. J. Ståhlberg, ei ollut tehnyt
yhtään valtiovierailua."
Valtiovierailujeni saldo näyttää samaista nollaa. Olen kuitenkin löytänyt itseni vahingossa Baden-Württembergistä, tahallaan Berliinistä ja yhtä lailla tietoisesti Münchenistä. Osasyy tähän on se, etteivät luennot ole alkaneet vieläkään. Luulin, että eilen olisi ollut aika, mutta ei. Kaksi päivää yhä on lupa lusmuta!
Koska kaikkein tenhoavimmat ja vilpittömimmät matkakertomukset kertovat ala-asteen luokkaretkistä, seuraa pieni tribuutti tyylilajille:
"Torstaina 25.6.
Rakas päiväkirja,
tänään mentiin Bellan ja Jenin kanssa pieneen kaupunkiin, Tauberbischofsheimiin. Sitten me katsottiin sitä ja kaupunki oli tosi hieno. Mutta se oli myös pieni. Sitten me mentiin katsomaan markkinoita vaikka sielläkin oli vähän pientä. Sitten me mentiin kiipeämään mäelle ja siellä oli korkeaa. Siellä oli ehkä myös vanha torni, mutta me ei löydetty sitä. Kun siellä oli puita niin paljon. Ja sitten siellä oli viinitarhoja ja maistettiin pari viinirypälettä ja
ne maistui erilaiselta kuin kaupassa, mutta ne oli hyviä. Sitten me tultiin pieneen kylään, jossa oli vanha mies. Se koitti heittää Bellaa omenalla päähän, muttei ihan osunut. Sitten se kysyi, halutaanko me auttaa ja poimia omenoita, mutta ei se sitten yhtäkkiä halunnutkaan vaikka me haluttiin kyllä. Lähdettiin kävelemään toiseen pieneen kylään ja se oli sen miehen mielestä hyvä idea, koska siellä on panimo. Se kertoi vielä, että omenoista kannattaa tehdä sosetta ja myydä se sose.
Sitten me käveltiin sinne toiseen kylään ja piti mennä raiteiden yli ja se oli jännittävää. Sitten me tultiin sinne kylään ja siellä oli iso panimo, eikä oikein mitään muuta. Paitsi että siellä oli myös paljon omenoita ja me syötiin niitä. Sitten me mentiin takaisin ja odotettiin bussia, ja sitten kun se bussi tuli, me mentiin siihen bussiin ja nukahdettiin, koska oltiin kävelty niin paljon.
Parasta oli, kun se mies heitti omenoilla. Tylsintä oli ei mikään."
Pitkillä bussimatkoilla ihmiset joskus puhuvat keskenään. Se on tietysti vähän pelottavaa, mutta välillä se on jopa ihan mukavaa. Sopivissa rajoissa sosiaalisuus ja ihmiskontakti ovat ihan ok! Haluankin kertoa kahdesta bussikohtaamisesta, joista kumpikin sijoittuu Würzburgin ja Berliinin väliselle bussimatkalle. Kuvan kuolleiden auringonkukkien pelto ei liity tapauksiin.
On
jestas
soikoon
muuten
kuumottavimpii
judui
mitä
oon
ikin'
nähnynnä
Eräällä matkalla aloimme puhumaan ns. niitä näitä vieruskaverin kanssa, ja jossain vaiheessa kävi ilmi, että kumpikin on vastsillään muuttanut Würzburgiin, asumme kahden kilometrin päässä toisistamme, kumpikaan ei tunne vielä juuri väkeä ja kummankin missiona on etsiä joku kiva messu, jossa käydä. Oli rattoisaa. Koska kaupunki on niin pieni, että ihmisiin törmää myös sattumalta kadulla, törmäsimme toissapäivänä sattumalta kadulla ja olin juuri toteuttanut onnistuneesti mainitun mission ja riemuitsimme jälleennäkemisestä muutenkin. Muistin juuri kirjoittaneeni tästä samasta kontaktista jo edelliseen päivitykseen. En aio pyyhkiä kirjoittamaani. No shame. (Ehtoollisen muuten jakoivat seurakuntalaiset toisilleen, oli hämmentävää, mut aika vaikuttavaa! Hyvä henki muutenkin.)
Toinen bussikohtaaminen oli hassumpi. Vieressä hengaillut saksalaismies pienessä nousuhumalassa kysyi, kirjoitanko päiväkirjaa ja vastasin tekeväni kyllä juuri aivan niin. "En yleensä koita lukea ihmisten henkilökohtaisia tekstejä, mutta nyt koitin, enkä saanut selvää. Onko tuo jotain vierasta kieltä vai onko käsialasi vain niin huono?" Saavutimme kuitenkin aika riemullisen yhteyden! Mies soittaa muuten punkbändissä nimeltä Sheef, sitä voi kuunnella vaikkapa
tästä. Kulttuurivaihdon nimessä kerroin miehelle Viskaimen ilosanomasta. Meillä oli mukavaa!
Hyvä lukija, nyt on hyvä aika käydä jääkaapilla kaatamassa lasiin loraus Teemu Selänteen lapsillekin suosittelemaa Valion kevytmaitoa, sillä tämä kirjoitus ei ota loppuakseen vielä hetkeen! Maitokriittisemmät voivat katsoa vaikkapa Pilattu maito -dokumentin. Itse jäävään itseni ottamasta kantaa, suhteeni maitoon nesteenä arpeutui ollessani allerginen vuosia.
Lapsuuden sankarille!
Kiitos Silvialle hiusten lainasta! Ilman niitä tätä kuvaa ei olisi syntynyt.
Kävimme myös Oktoberfesteillä. Monien mielestä siellä oli tosi hienoa! Mun mielestä siellä oli aika täyttä ja rasittavaa. Kenties, jos olisi malttanut seistä pari tuntia jonossa ja päästä istumaan tai tilaamaan jotain (esim. olutta vaatimattomaan kymmenen euron hintaan), meininki olisi ollut vähän eri! Jätin jossain vaiheessa porukan ja festarialueen ja vaeltelin kaupungissa yksikseni ja se oli aika miellyttävää! München on hieno kaupunki, minkä kyllä jo tiesinkin.
Berliiniin mentyäni sairastuin lähes saman tien ja vietin puolitoista vuorokautta vuoteenomana. Kätevää! Kuitenkin oli mukavaa. Wirallisen Cahwiloiden Nimein Lysticcyyden Indexin mukaan maailman hauskin kahvilannimi on Slörm. Siellä oli kaikki muukin kohdallaan kyllä!
Löysin Berliinistä yhden miellyttävimmistä paikoista, mitä on. Kyseessä on Tempelhofin lentokenttä, joka on poistettu käytössä ja jätetty purkamatta. Kiitoradalla voi vaan tapeerata ja voi veljet, leveyttä riittää. Lääniä oli niin rutkasti, että vaikka kaksi pohjalaista kävelisivät toisiaan vastaan sillä raitilla, sopu säilyisi! (Huumorilla, tyypit, sitten.)
Valitsin aika kuumotuskursseja! Helsingissä on saksan didaktiikkaa vähän huonommin tarjolla, joten ajattelin täällä maksimoida hyödyn sillä saralla. Siksipä pääsen pian pohtimaan saksalaisten tulevien saksanopettajien kanssa esimerkiksi äänimedian käyttöä opetuksessa. Vastapainona ammattitavaralle on myös kevyitä hupikursseja, esim. Lontoon merkitys englanninkielisessä kirjallisuudessa. Jos joku haluaa läsäyttää poskelle avokämmenellä ja huutaa "Herätys jätkä!", nyt on oikea aika siihen, vielä ehtii. Muuten joudun kohta oikeasti opiskelemaan, mikä on tietysti aika radikaalin erilaista verrattuna viimeiseen viiteen viikkoon.
Tasapainona pirteään kerrontaan synkkiä kuvia! Jee!
Ja sen pituinen se, tarinatuokio jatkuu taas myöhemmin!
Ainiin ja yks juttu. Aattelin, että on hauskempaa, jos välillä on tekemisissä oikeiden saksalaisten kanssa, eikä vaan vaihtarien, niin kuin vaihtareilla on jonkin verran tapana vahingossa tehdä. Siksi liityin pop-kuoroon, jossa on lisäkseni vain saksalaisia, iältään itseeni nähden hieman elämäänähneemmistä rutkasti enemmän elämäänähneempiin. Kivaa!
-----------
Der Studienanfang lässt auf sich warten. Trotzdem habe ich nicht nur gefaulenzt; während einer langen Zugfahrt wurden mir die russischen Buchstaben beigebracht. Zwar kenne ich keine russische Wörter, aber bald geht's mit dem Lernen wirklich los. Weil ich sonst nicht genug mit Fremdsprachen umgehe?
-----------
People of Würzburg, eyes open when in town! Not only has my northern country of origin brought forth me, but now a tram as well. Yes, for some reason the Finns decided to design a new tram and of all places in the world, display it in Würzburg. Promoting this might be a symptom of an inferiority complex, but as it has turned out here as well, we're mostly known for suicides and smelly fish (lipeäkala) (why does everyone know that!!), I'd gladly add a tram to that list!
