Hyvää lukuhetkeä, hyvä ystävä! Tämä blogi on yhteiskuntaluokkiin katsomaton ja siksi sinäkin olet tervetullut! Tule, tule vain, astu peremmälle. Otathan kengät pois - emmehän ole barbaareja – noin, hyvä, hyvä. Suokaa anteeksi, täällä on hieman sotkuista. Älkää katsoko keittiöön, pyydän, niin, laitoin ruokaa, tiedättehän, illallista. Rohkeasti, peremmälle vain, täällä salongin puolella on jotain, jonka soisin mieluusti teidän näkevän, hyvä, juuri noin. 

Nimittäin: valokuvia Würzburgin katumusafestareilta toissaviikonlopulta ja Berliini-visiitiltä tältä viikonlopulta! (Oon myös lukenut Dickensiä ja siksi teki mieli kirjoittaa hassusti!)

Würzburgissa on eräs linna, joka on aika miellyttävä paikka, ja hengailen siellä fiilistelemässä toisinaan. Viimeksi siellä ollessani kuulin keskustelunpätkän:

Naisihminen: ”Wollen wir auf die Mauer klettern?”
Miesihminen (lakoninen): ”Die Mauer ist in Berlin.”

Näin ollen varasin bussiliput Berliiniin. Siellä oli luvassa kaikenlaista hienoa, muun muassa jälleennäkemistä Taizé-kaverien kanssa. (Barbara, Max, Joschka, wunderschönen Dank fürs Wiedertreffen und die Zeit zusammen!) Lisäksi, muutamia mainitakseni, teatteria, kierrätysfestarit, jotka olivat lähinnä jonkinnäköinen hippilojunta, yöllistä kakunleivontaa ja puistovaellusta, halpaa sushia ja döneriä (macht schöner!).

Helsingin saksanopiskelijoiden ainejärjestö Umlautin selkeä haalarimerkkihitti on tehty graffitin pohjalta, jossa kebabartesaani poseeraa tekstin ”Döner Liebe” kera. Etsin sitä melko suurella vaivalla Berliinin muurista, kunnes nöyrryin ja kysyin asiantuntijalta, mistä merkki löytyy. ”Jostain päin Frankfurt an der Oderia.”

Kuvassa kaksi berliiniläistä. Jos avaa sydämensä, hiljenee ja kuuntelee aivan tarkkaan, voi kuulla, kuinka kumpikaan kuvan henkilöistä ei sanonut: "Tämä Berliini on liian pieni meille kahdelle."

Puhuin viikonloppuna, että olisi ”eri kivaa”, jos olisi Würzburgissa joku uskova kaveri. Vuorokausi myöhemmin sellaiseksi osoittautui sitten bussissa vierushenkilö matkalla Berliinistä. Kätevää.

Jotenkin täällä on tajuttu hyvien kahviloiden ja onnellisuuden välinen yhteys.

Jotenkin täälläkin on tajuttu hyvien kahviloiden ja onnellisuuden välinen yhteys.

Würzburg on aika pieni, mutta toistaiseksi aktiivinen. Katumusafestarit olivat erityisen miellyttävä häppeninki ja sen jännintä antia nämä asiat:

-        -  freestyleräppi Merkelistä

-        -  hieno folkbändi Crepes Sucette, jonka kutsuin Kaustiselle ja joka kutsui vastavuoroisesti pelaamaan flunkyballia

-        -  keskimääräistä päihtyneempi saksalaismies, joka koitti mainitun Crepes Sucetten keikalla lukea salaa olkani yli saamaani suomenkielistä tekstiviestiä, ja joka huomattavia lukuvaikeuksia kohdatessaan ei osannut yhdistää niitä vieraaseen kieleen vaan olotilaansa ja ajatteli, että jos vielä siristää silmiään hieman enemmän ja siirtää kielen hieman keskemmälle suuta, enigma kyllä selkenee

Yllytyshullut, kysyn johdattelevan kysymyksen: oisko hienoa joskus mennä tonne pelaamaan (Bonanzanakin tunnettua) papupeliä? Joo, ois. Berliinissä tämäkin.

---

A singer-songwriter at the Strassenmusikfestival sang us a weather forecast in the melody of a well-known tune: ”Ain’t no sunshine in Würzburg”. Which is of course untrue, mostly I’ve been enjoying a summer-like weather I usually never get in September. Some cool stuff I’ve managed to find myself in:

-        -  Berlin

-         - Munich upcoming next Saturday

-         - flunkyball with a German folk band (I wasn’t the only guest invited, though)

---

Ganz kurz auf Deutsch zusammengefasst;

-         - wunderschöne Begegnungen mit tollen Menschen: alle wunderschöne Berlin-Leute und Dresdner Berlin-Gäste, zufälliges Busfahrtkennenlernen, Weimarer-Weimarer-Ulmer Folkband Crepes Sucette und ihre Gastfreundlichkeit

-        -  wunderschöne Begegnungen mit Cafés in Berlin und in Würzburg: leider sind die von der Qualität her nicht ganz miteinander zu vergleichen..

-        -  wunderschönes Austauschleben!