Hyvää lukuhetkeä, hyvä ystävä! Tämä blogi on yhteiskuntaluokkiin katsomaton ja siksi sinäkin olet tervetullut! Tule, tule vain, astu peremmälle. Otathan kengät pois - emmehän ole barbaareja – noin, hyvä, hyvä. Suokaa anteeksi, täällä on hieman sotkuista. Älkää katsoko keittiöön, pyydän, niin, laitoin ruokaa, tiedättehän, illallista. Rohkeasti, peremmälle vain, täällä salongin puolella on jotain, jonka soisin mieluusti teidän näkevän, hyvä, juuri noin. 

Nimittäin: valokuvia Würzburgin katumusafestareilta toissaviikonlopulta ja Berliini-visiitiltä tältä viikonlopulta! (Oon myös lukenut Dickensiä ja siksi teki mieli kirjoittaa hassusti!)

Würzburgissa on eräs linna, joka on aika miellyttävä paikka, ja hengailen siellä fiilistelemässä toisinaan. Viimeksi siellä ollessani kuulin keskustelunpätkän:

Naisihminen: ”Wollen wir auf die Mauer klettern?”
Miesihminen (lakoninen): ”Die Mauer ist in Berlin.”

Näin ollen varasin bussiliput Berliiniin. Siellä oli luvassa kaikenlaista hienoa, muun muassa jälleennäkemistä Taizé-kaverien kanssa. (Barbara, Max, Joschka, wunderschönen Dank fürs Wiedertreffen und die Zeit zusammen!) Lisäksi, muutamia mainitakseni, teatteria, kierrätysfestarit, jotka olivat lähinnä jonkinnäköinen hippilojunta, yöllistä kakunleivontaa ja puistovaellusta, halpaa sushia ja döneriä (macht schöner!).

Helsingin saksanopiskelijoiden ainejärjestö Umlautin selkeä haalarimerkkihitti on tehty graffitin pohjalta, jossa kebabartesaani poseeraa tekstin ”Döner Liebe” kera. Etsin sitä melko suurella vaivalla Berliinin muurista, kunnes nöyrryin ja kysyin asiantuntijalta, mistä merkki löytyy. ”Jostain päin Frankfurt an der Oderia.”

Kuvassa kaksi berliiniläistä. Jos avaa sydämensä, hiljenee ja kuuntelee aivan tarkkaan, voi kuulla, kuinka kumpikaan kuvan henkilöistä ei sanonut: "Tämä Berliini on liian pieni meille kahdelle."

Puhuin viikonloppuna, että olisi ”eri kivaa”, jos olisi Würzburgissa joku uskova kaveri. Vuorokausi myöhemmin sellaiseksi osoittautui sitten bussissa vierushenkilö matkalla Berliinistä. Kätevää.

Jotenkin täällä on tajuttu hyvien kahviloiden ja onnellisuuden välinen yhteys.

Jotenkin täälläkin on tajuttu hyvien kahviloiden ja onnellisuuden välinen yhteys.

Würzburg on aika pieni, mutta toistaiseksi aktiivinen. Katumusafestarit olivat erityisen miellyttävä häppeninki ja sen jännintä antia nämä asiat:

-        -  freestyleräppi Merkelistä

-        -  hieno folkbändi Crepes Sucette, jonka kutsuin Kaustiselle ja joka kutsui vastavuoroisesti pelaamaan flunkyballia

-        -  keskimääräistä päihtyneempi saksalaismies, joka koitti mainitun Crepes Sucetten keikalla lukea salaa olkani yli saamaani suomenkielistä tekstiviestiä, ja joka huomattavia lukuvaikeuksia kohdatessaan ei osannut yhdistää niitä vieraaseen kieleen vaan olotilaansa ja ajatteli, että jos vielä siristää silmiään hieman enemmän ja siirtää kielen hieman keskemmälle suuta, enigma kyllä selkenee

Yllytyshullut, kysyn johdattelevan kysymyksen: oisko hienoa joskus mennä tonne pelaamaan (Bonanzanakin tunnettua) papupeliä? Joo, ois. Berliinissä tämäkin.

---

A singer-songwriter at the Strassenmusikfestival sang us a weather forecast in the melody of a well-known tune: ”Ain’t no sunshine in Würzburg”. Which is of course untrue, mostly I’ve been enjoying a summer-like weather I usually never get in September. Some cool stuff I’ve managed to find myself in:

-        -  Berlin

-         - Munich upcoming next Saturday

-         - flunkyball with a German folk band (I wasn’t the only guest invited, though)

---

Ganz kurz auf Deutsch zusammengefasst;

-         - wunderschöne Begegnungen mit tollen Menschen: alle wunderschöne Berlin-Leute und Dresdner Berlin-Gäste, zufälliges Busfahrtkennenlernen, Weimarer-Weimarer-Ulmer Folkband Crepes Sucette und ihre Gastfreundlichkeit

-        -  wunderschöne Begegnungen mit Cafés in Berlin und in Würzburg: leider sind die von der Qualität her nicht ganz miteinander zu vergleichen..

-        -  wunderschönes Austauschleben!

(Für die armen Seelen, die mit dem vorherigen Text und Google Translate schlechte Erfahrungen hatten, gibt's auch eine kurze Zusammenfassung unten! //  As a sign of solidarity for those who had to go through the misery of trying to understand the previous post with little success, a little something in a more comprehensible language.)

Oon asunut jo viikon täällä, enkä oo vielä ehtinyt turisteilemaan, koska on ollut jotenkin kiire esim. asua. Täällä on old school -meininki sunnuntaiaukioloaikojen kanssa, niitä ei ole!




Eilinen linnaturismihanke kaatui mahdollisuuteen syödä lettuja slovakialaisen kotihunajan ja oheisen näköalan kanssa. Aika kurjaa. Etenkin harmittaa kaverin puolesta, jonka keittiön ikkunasta maisema survoutuu auringonlaskuineen joka ilta häiritsemään päivällistä.


Global Solidarity Pancake Party Humanitarian Project®, Meeting #1.










Vanhalla sillalla myydään viiniä ja ihmiset soljuvat panttilunasteisten lasiensa kera joviaalina häröpallona joen yllä valtavien ei-hymyävien pyhimyspatsaiden ja niiden liepeissä kyllä-lymyävien hämähäkkilaumojen kanssa sulassa maailmanrauhassa. Täällä on aika lunkia! Tietysti yliopistolta puuttuu aika lailla kaikki oppilaat, täällä on pitkälti vain vaihtareita. Joku sanoi, että on oppinut enemmän Suomesta kuin Saksasta, mikä tarkoittanee, että oon ollut hyvin suulas ja alleviivaa, että orientoivaa ohjelmaa ei ole ollut!

Kielikurssi toki on, ja se rullaa omalla painollaan eli hitaan- ja raskaanpuoleisesti ja pahan maattikahvin voimalla!

Liikaa lettuja syöneenä on autuaassa tilassa!













Saksalaisia kulinaristisia perinteitä kunnioittaen, kävimme Saksan vanhimmassa pizzeriassa, joka on perustettu 9.3.1952. Samana päivänä syntyi englantilainen rugbytähti Bill Beaumont. Sattumaako? Enpä usko.







Vertailun vuoksi: italialainen Giovanni Tedeschi perusti Suomen ensimmäisen pizzerian Haminaan vappuna 1961. Sitä ei ole enää.


Kuinkahan moni vaihtari toi kahvimyllyn mukaan?

Teidän,

J. Lyväsjärvi

Statt wie Touristen hemmungslos herumzuspazieren, gehen wir, selbstbewusste Neubürger, jeden Tag brav an einer Unesco-Weltkulturerbestätte vorbei ohne die Zeit uns zu nehmen, halt zu machen und genauer anzuschauen... Wird sich aber ändern! (So wie gestern, mein Plan, den Schloss zu besuchen änderte sich in einen Abend mit Eierkuchen, Honig aus der Slowakei und einem Ausblick auf den genannten Schloss. Passtscho!



--

5 pancakes a day keep:
- exchange students happy
- reminding us: there is good in this world. More or less, it can be found in pancakes.
- providing us with a nutritious diet

(Also, reminding me of how I miss having astiankuivauskaappi in the kitchen. Honestly, it's the most practical thing and it breaks my heart how just about any other country than Finland is missing out on them. http://janeporter.files.wordpress.com/2008/04/bday-041.jpg)

Khrm. Noniin.



Laitan nyt ihan pokkana tänne sumuisia kännykkäkamerakuvia. Kamera on mukana reissussa kyllä, ja asianmukaisesti oonkin pitänyt sitä hyllyssä koko viikon!

Kuten kuvasta hyvin ette näe, maisemat asuntolan pihalta on ns. "ihan ok". Onneksi näen kuitenkin kämpän ikkunasta vaan vastapäisen talon seinän, olisi varmaan aika ikävää nähdä keskiaikaisia linnoja omasta huoneesta.

Saksassakin tajutaan sen verran hyvän päälle, että matkatoimiston ikkunasta löytyneessä kartassa neula oli tökätty Pihtiputaalle. Sieltä tulee kuitenkin esim. Suomen paras jäätelö ja ei mitään muuta!




En jaksanut muotoilla blogia juuri yhtään; kutsuttakoon sitä nyt näin ajan aallonharjalla trendinmukaisesti viimeistelemättömän sijaan kursailemattomaksi ja minua laiskan sijaan rohkeaksi minimalistiksi!

Meininkihän täällä on luonnollisesti aika hyvä: kämppä ei oikeastaan voisi olla lähempänä yliopistoa ja kun kerran mäen päällä möllötellään, joka päivä joutuu vilkuilemaan vastapuolelle jokilaaksoa viinitarhoille ja Marienburgille. Rankkaa. Lidlissä on leivän viipaloiva robotti ja yliopiston kanttiinissa olutta. (Lidlin leiville lienee tarvetta aika harvoin, kun leipomoita on joka nurkalla, ja koneelliselle viipaloinnille ei koskaan.)

Vaihtarielämä on aika sosiaalista, esimerkiksi kaikki astiat ostin vanhalta vaihtarilta ensimmäisten 20 minuutin aikana. Ei paha.

Löysin kirjaston poistohyllystä sopivan identiteettipartikkelin germanistille, Haanpäätä saksaksi. Liekö saan luettua, luen nykyään loppuun ehkä joka seitsemännen aloittamani kirjan. (Tätä toki en ole edes aloittanut, eli tuhon tiellä varmaan ollaan!)

Kuten Facebookissa tuli todettua, kannattaa laittaa tärkeiden paperien kanssa samaan laukkuun huonosti suljettu vissypullo.

Täältä tähän!

ps. kiitos performanssista, tyypit!