Viimeisimmästä on kulunut taas hieman opettajan kesälomaa pidempi aika ja olen aikonut ryhdistäytyä koko ajan! Nyt minä teen sen oikeasti. Koska väliin mahtuu kuusi eri maata ja jokunen kilometri, on varmaan mielekästä pilkkoa tätä hieman osiin.
Hyvät naiset ja herrat, ensimmäinen matkaetappi Taizé Ranskassa ja kuinka sinne päädyttiin eli ensimmäiset 650 kilometriä matkantekoa!
If you are supposed to travel to another country the whole day with two buses and three trains, the first thing to keep in mind is to wake up before the first bus drives off, not one hour after. However, this is exactly how it all started - I awoke from my slumber at five a.m. Giving up is not how we roll, so after a short moment of Unmut, determination and prayer, I managed to contact someone who was travelling from Ansbach, south of Würzburg to pretty much where I was going anyway.
Some minor problems occurred, when it turned out, this person (who later proved to be a Polish truck driver on the job - and late) was about to drive off in 20 minutes and I was still almost a 100 kilometres away. When there are kind words and leftover cherry pie, there's a way. One-and-a-half hours later, after a proper morning sprint to the train station, having to pay a fine on a train and not finding the mentioned truck driver we started on this mission of bringing some Bosch dishwashers and me to Central France.
Wobei die Reise an sich sicher sich nicht vergessen lässt, war der Aufenthalt in Taizé noch krasser, noch beeindruckender, noch erlebnisvoller - aber sehr anders. Es ging um eine Woche von Schweigen in einer Klosterei. Da könnte man denken (ich habe mir so auch gedacht), dass länger nicht zu reden, nicht zu kommunizieren etwas ganz schwieriges sei, fühlte es sich eigentlich ganz natürlich und schön an.
Hiljaisuudessa vietetyn viikon suurin anti oli se mahtava henkinen suvanto, jossa siellä sai kellua. Siinä missä arjessa tajunnanvirtaa pommitetaan ärsykkeillä koko ajan ja harvaa ajatusta ehtii ajatella loppuun asti - enemmänkin samoja ajatuksia pienessä kierrossa toistuvasti pintaraapaisuina - luostarissa maaseudulla ilman puhelinta ja juuri kommunikoimatta muiden kanssa oli yllättäen aikaa. Ajatusten väliin mahtui aika paljon tyhjää, ajatuksiin paljon läheisiä ja tarpeellisesti itseäni ja lopulta pää tuntui ymmärrykseltä!
So ein Gefühl von Gemeinschaft habe ich auch selten erlebt als da, als wir ungefähr fünfzehn Schweigenden immer zusammen gegessen haben, ohne ein Wort zu sagen, und spontan darauf gewartet haben, dass der letzte auch ruhig ausgegessen hat, um dann uns zusammen fürs Essen zu bedanken und in perfekter Zusammenarbeit alles aufzuräumen.
Of course such a week of calming down, thinking things through and all that can barely be described. In short: the deepest, most interesting and the utmost relaxing time I've had the whole year. Worth it!
Seikkailu jatkuu.
Nyt on huhtikuu ja puhe on yhä helmikuun puolivälistä! Mutta kyllä tässä edetään.
Lyhyesti voidaan todeta, että huhtikuu on Würzburgissa kutakuinkin Suomen kesäkuu ja otin hirveästi kursseja, koska ne ovat jänniä!
Tästä tuli diippiä maailmansyleilyä. Oon vähän semmonen!
Ainiin, otin tämmösen kivan kuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti