Byrokratia yliopistoissa on mukava ja kätevä juttu.

On esimerkiksi hauskaa ja kaikkien kannalta kätevää, kun kurssitodistukset on erikseen haettava henkilökohtaisesti pitkin kampusta ripotelluista toimistoista.

Olen nyt saanut helmikuussa päättyneenä talvilukukautena käymistäni kursseistani kaksi kurssitodistusta itselleni. Nyt kesäkuussa kaipailen vielä viittä todistusta.

Todistus 1:

Opettaja ei ole vielä ehtinyt korjata helmikuussa palauttamaani kirjoitelmaa, eikä siksi todistusta ole vielä saatavilla. Ok.

Todistukset 2 & 3:

Todistukset ovat saamani sähköpostin mukaan haettavissa assistentilta toimistosta. Ne eivät kuitenkaan ole siellä eikä kukaan tiedä miksi. Voin kuitenkin kuulemma kysellä toisesta toimistosta, olisivatko ne siellä. Tämän toisen toimiston aukioloajat ovat, kuten kaikki muutkin, hyvin opiskelijaystävälliset ja toimisto suljetaan 11.30. Ok.

Todistus 4:

Toimisto, josta hain todistusta, oli väärä. Englannin didaktiikan kurssien todistukset haetaan luonnollisesti eri toimistosta kuin anglistiikan kurssien vastaavat. Toimistoilla on luonnollisesti eri aukioloajat, tuttuun tapaan ne eivät ole auki kahta tuntia enempää päivässä, eivätkä välttämättä joka päivä. Ok.

Todistus 5:

Todistusta ei löytynyt, kun sitä menin hakemaan. Selvitettyäni asiaa kurssin opettajalta, selvisi, että se on hänen hyllyssään, mutta minun olisi oikeastaan pitänyt ilmoittaa marraskuussa, jos haluan saada sen ennen syyskuuta. Hän lupasi kuitenkin ystävällisesti hoitaa asian, jos tarvitsen sitä aiemmin. Ok.
Ei ärsytä, tämä kaikki on toki kätevää ja luontevaa.

Muistelen myös lämmöllä syksyn erästä opettajaa, joka kertoi eräänä keskiviikkoiltana viimeisellä tapaamiskerralla, että hän on valmistellut kurssitodistukset ja ne ovat hänen toimistossaan. Sen sijaan, että hän olisi ottanut ne mukaan luentotilaan, jossa istuimme, hän ilmoitti, että niitä voi tulla hakemaan hänen toimistostaan tiistaisin kahden ja kolmen välillä.