Die nächsten 1440 Kilometer brachten mich von Taizé über Lyon und Paris nach London, nach einem kurzen Aufenthalt machte ich mich auf den Weg weiter nördlich nach Durham. Die Strecke nach London war relativ voll interessanter Begegnungen - einige erwähnenswerte sind ein Gentleman der - so dachte ich - mir Kaffee anbieten wollte, aber eigentlich wollte, dass ich ihm Kaffee kaufe, oder eine rumänische Frau, die unbedingt ihren Apfelstrudel teilen wollte.





One of the most exciting happenings of the whole time touring Europe followed on the border between France and England. Before being allowed to enter the tunnel and after we all had been checked on both sides of the border, an armed officer (France, baby!) boarded our bus and told the one passenger traveling from Lyon to London to come with him. A penny for the thoughts of the people on the bus, as I left my seat and followed - the whole thing was proven to be a misunderstanding though.

Lontoo oli miellyttävä, kuten aina ennenkin. Avartavasti olen asunut aina aika lailla eri puolilla siellä käydessäni. Nyt olin vain lyhyesti kaupungissa ja täytin ajan siellä lähillä kohtuullisella kahvimäärällä. Kiinalaisella uudellavuodella myös! Sukutapaamisella myös! Oikeastaan vaikka millä myös! Toimintaa! Äksönii! Pianoa yöllisessä kirkossa! Tarinankerrontaa! Jokirantapiknikkii! Hurjaa!

Special thanks to Le, Jiro, Sylviane, Essi, Olli, Heta, Lissu, Katja, Lotti!



Durham was great fun. The small town must have been extremely surprised to suddenly have half a dozen Finns roaming the streets. The beauty of smaller places is how they actually can be perceived and understood even in a shorter time, not just seeing an amount of things but also beginning to understand what they are about. Durham was about vivid folk culture, the town looking cute, loads of people being German and pancakes.

Nicht mal 12 Wochen von der letzten Aktualisierung! Also anders gesagt, danke an alle die die Geduld haben, immer ab und zu in den Blog hinzuschauen - lohnt sich!

Viimeisimmästä on kulunut taas hieman opettajan kesälomaa pidempi aika ja olen aikonut ryhdistäytyä koko ajan! Nyt minä teen sen oikeasti. Koska väliin mahtuu kuusi eri maata ja jokunen kilometri, on varmaan mielekästä pilkkoa tätä hieman osiin.

Hyvät naiset ja herrat, ensimmäinen matkaetappi Taizé Ranskassa ja kuinka sinne päädyttiin eli ensimmäiset 650 kilometriä matkantekoa!

If you are supposed to travel to another country the whole day with two buses and three trains, the first thing to keep in mind is to wake up before the first bus drives off, not one hour after. However, this is exactly how it all started - I awoke from my slumber at five a.m. Giving up is not how we roll, so after a short moment of Unmut, determination and prayer, I managed to contact someone who was travelling from Ansbach, south of Würzburg to pretty much where I was going anyway.

 
















Some minor problems occurred, when it turned out, this person (who later proved to be a Polish truck driver on the job - and late) was about to drive off in 20 minutes and I was still almost a 100 kilometres away. When there are kind words and leftover cherry pie, there's a way. One-and-a-half hours later, after a proper morning sprint to the train station, having to pay a fine on a train and not finding the mentioned truck driver we started on this mission of bringing some Bosch dishwashers and me to Central France.

Wobei die Reise an sich sicher sich nicht vergessen lässt, war der Aufenthalt in Taizé noch krasser, noch beeindruckender, noch erlebnisvoller - aber sehr anders. Es ging um eine Woche von Schweigen in einer Klosterei. Da könnte man denken (ich habe mir so auch gedacht), dass länger nicht zu reden, nicht zu kommunizieren etwas ganz schwieriges sei, fühlte es sich eigentlich ganz natürlich und schön an.

Hiljaisuudessa vietetyn viikon suurin anti oli se mahtava henkinen suvanto, jossa siellä sai kellua. Siinä missä arjessa tajunnanvirtaa pommitetaan ärsykkeillä koko ajan ja harvaa ajatusta ehtii ajatella loppuun asti - enemmänkin samoja ajatuksia pienessä kierrossa toistuvasti pintaraapaisuina - luostarissa maaseudulla ilman puhelinta ja juuri kommunikoimatta muiden kanssa oli yllättäen aikaa. Ajatusten väliin mahtui aika paljon tyhjää, ajatuksiin paljon läheisiä ja tarpeellisesti itseäni ja lopulta pää tuntui ymmärrykseltä!

So ein Gefühl von Gemeinschaft habe ich auch selten erlebt als da, als wir ungefähr fünfzehn Schweigenden immer zusammen gegessen haben, ohne ein Wort zu sagen, und spontan darauf gewartet haben, dass der letzte auch ruhig ausgegessen hat, um dann uns zusammen fürs Essen zu bedanken und in perfekter Zusammenarbeit alles aufzuräumen.

Of course such a week of calming down, thinking things through and all that can barely be described. In short: the deepest, most interesting and the utmost relaxing time I've had the whole year. Worth it!

Seikkailu jatkuu.

Nyt on huhtikuu ja puhe on yhä helmikuun puolivälistä! Mutta kyllä tässä edetään.

Lyhyesti voidaan todeta, että huhtikuu on Würzburgissa kutakuinkin Suomen kesäkuu ja otin hirveästi kursseja, koska ne ovat jänniä!

Tästä tuli diippiä maailmansyleilyä. Oon vähän semmonen!

Ainiin, otin tämmösen kivan kuvan.

Kuvat ja tunnelmat ovat menneet sekaisin! Auta Herra J:tä yhdistämään oikea kuva ja oikea kuvaus, niin saat tietää Berliinin salaisuuden.

 Kuva 1.

Kuva 2.

Kuva 3.

Tunnelma a:
Siitä, joka aina ohitetaan, mutta joka ei koskaan itse ohita, tuntuu hitaalta, vaikka vauhti olisi kova. Kaikki on niin kovin proosallista.

Tunnelma b:
Levollista saa, pitää, kannattaa olla ja vaalia, sillä pysähtyneetkin hetket voivat ajaa ylinopeutta. Kaikki on niin kovin, kovin proosallista.

Tunnelma c:
Kun liikkuu tai kasvaa, menee eteen tai ylös. Liike asettuu janalle, ei kartioon tai lieriöön, ei palloksi tai pyramidiksi. Kaikki on niin kovin, kovin, kovin proosallista.




Koska/vaikka/mikäli/ehkä kaikki on niin proosallista, minä menen Ranskaan. Kello herättää puoli kolmelta.

Työstän kolmea kirjoitelmaa, Hausarbeitia täkäläisittäin, ja olen saanut edistystä aikaan. Olen yllättänyt itseni, sillä en ole ollut aivan niin laiska kuin luulin, että olisin. Menen ensi viikolla Berliiniin, ja olin ajatellut kirjoittaa siellä kaksi viimeistä valmiiksi. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että kaksi on lähtiessä jo valmiina ja vain kolmas työn alla. Hurraa!

Whereas Berlin never let me down before, I'm certain Berlin isn't going to let me down this time either. To take good use of the sudden (well-earned!) increase in free time in the capital, it turned out that the city is hosting both Berlinale Film Festival and the German Masters -world tournament in snooker. One sport is above any other. Suiting the manners of a gentleman, snooker doesn't involve much sweat, body contact, shouting or other inappropriate activities.

Jos seisoisit tuossa ja kurkistaisit aidan läpi kadulta, voisit nähdä, miksi Würzburgissa on aika siisti asua.

Jos seisoisit toisella puolella ja kurkistaisit aidan läpi takaisin, voisit nähdä, miksi käyn Berliinissä aika usein.

♥



Wenn man relativ spontan während der stressigen Prüfungszeit Freunde zum gemeinsamen Essen am Geburtstag einlädt, kann man voll lieb überrascht werden, dass 20 Leute es auch tatsächlich schaffen, mitmachen und sich zu einem freundlichen bunten Haufen sammeln. Was übrigens Vorurteilen umgeht, der Mensch soll von Pizza lernen. Pizza macht keine Vorurteile. Pizza lässt auf sich Spinat legen. Pizza lässt auf sich Speck legen. Pizza lässt auf sich Birnen legen. Pizza schmeckt voll in der Studenten-WG und im feinen Restaurant. Kalte Pizza im Kühlschrank kann schon kalt gewordene Herzen wieder warm machen. Pizza, schön, dass du da bist.

Now, at 1:46 am. the two brilliantly descriptive blogs of (also but not only) Fenno-Germanic gap year experiences Herra J:n virallinen vaihto-oppilasblogi Saksasta and blick took up a challenge inspired by absurdly late time for writing updates. We agreed, that the one to publish last, would have to publicly accept the loss and announce to be a loser.

1:58 am.: I lost and thus, am a loser.

Kaikki eivät ehkä vielä ole saaneetkaan tietää, että olen lähdössä koko lailla matkailemaan tässä keväällä. Täällä on aika pitkät lomat keväällä ja ajattelin olla aika paljon tien päällä. Ajattelin koittaa hieman kirjoitella tänne niistä matkoista, joten en nyt kerro vielä minne menen, muuta kuin että esim. lounaaseen, pohjoiseen, luoteeseen, pohjoiseen, itään, itään, länteen, etelään, pohjoiseen, itään ja suunnilleen näin.








Tallinnaa tässä vähän.

Synttärimuffinsi. Ulkonäkö pettää.

Tervehdys.

Edellisestä päivästäpäivityksestä on 71 päivää. Ei juurikaan siis!

Esim. putkiradioin valtakaudesta on kauemmin.

Olipa kerran vaihtovuoteni Saksassa, joka tuntui lähestyvän hiljalleen puoliväliä. Nautin meiningistä! Suomessa joululoma tunkee miellyttävästi lukukausien väliin ja on hyvä relata. Koska se on vielä sopivan pitkä, pää tyhjenee opiskeluun liittyvistä asioista tehokkaasti ja on siistii. Pää on jälleen tyhjennyt, mutta Saksassa joululomalta ei palatakaan uuden lukukauden äärelle, vaan edellisen loppusuoralle ja tenttiviikon jalkoihin. Joulu on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja formatoinut kovalevyn aika näppärästi. Näin ollen tentteihin saa ihan hauskaa lisäjännitystä, kun ei osaa esim. mitään.

Ja kovalevyjen formatoinneista puheenollen, tein niin vahingossa myös tietokoneelleni. Hupshei!

Anniliina Lassila, on her expeditions in the uncharted far-away-land  of mystery that is Berlin, found an unknown city matador alongside a politically incorrect piece of graffiti.

Päivän palindromi:

"Alli, riita! Sillipino on i-pilli satiirilla."

Ja toisinpäin:

"Alli, riita! Sillipino on i-pilli satiirilla."

So ist Erasmus-Leben – obwohl es manchmal stressig wird, obwohl man ab und zu auch studieren muss, obwohl Leute nicht ewig bleiben und dann ist es immer so weit, dass jemand heimfahren muss, auf das Wesentliche haben wir nicht verzichten wollen. Nämlich: Pfannkuchen! Deftige Pfannkuchen sind in Finnland viel zu selten auf dem Menü. Auch eine wichtige Entdeckung, die Deutschland mir beigebracht hat: verschiedene Käsesorten lassen sich ganz ruhig problemlos kombiniert werden! Klingt unwichtig, ist aber wichtig.

21 years is a good age. And 22 – should I be bottled and sold in a supermarket, I'd stamp myself with a vintage label. This thought, dear reader, brings us to a certain wine tasting occasion in December, which turned out to be perhaps the coolest night of the time in Würzburg so far. Impressed by a small man with manners and accent that felt almost to come straight out of Oxford – later, it turned out they did. The second-oldest still operating winery in the world, us, the mentioned expert in all things wine and all things Franconia, a great night.

Kun menee etelänlomalle, tarttuu väriä. Tallinnassa tarttui punaista väriä korvaan.

Joululoman kiireisyys oli aika hämmästyttävällä tasolla. Siistiä silti oli, käydä vähän Suomessa, nähdä vähän tyyppejä ja sillee ja tällee.

Ehdittiin käydä myös Eetun kera Tallinnassa! Oli häikäisevä kahden päivän reissu, johon mahtui uskomattomia kohtaamisia ja yksi matkadokumentti. Se ei ole päätynyt vielä kansainväliseen teatterilevitykseen, mutta tavoitteet asetettiin Cannesiin.

Kuvassa Eetu tarjoaa empatiaa bambimaiselle eläinhahmolle. Eetu kysyi: "Jos sä oot mies, ootsä valmis kohtaamaan heikkoutta?"

Summa summarum viime aikojen oudoista kohtaamisista:

• törmäsimme tallinnalaisessa hostellikeittiössä Emiliaan, joka on Freiburgissa vaihtarina – emme olleet saaneet aikaiseksi tavata Saksassa
• törmäsimme aamulla samaisessa keittiössä kahteen nürnbergiläiseen; seuraavana päivänä he astuivat samaan kahvilaan kanssamme – Helsingissä
• törmäsimme laivassa tuttuihin, esim. alivuokralaiseeni
• tullessani Berliinistä kimppakyydillä Würzburgilla kuski tunnisti minut ja sanoi, että olemme jutelleet ennen joulua Frankfurtin lentokentällä – pitää paikkansa!

Versprochen – jetzt wird das Aktualisierungstempo wieder schneller. Keine zwei Monaten lange Pausen mehr!

p.s.

In three weeks I will have – or at least should have – produced 26-30 pages of text about exact didactic or literal themes. Remind me of this accomplishment-to-be (hopefully) when I'm struggling with anything uni-related in the future.

p.p.s.

Habe Kaffee aus Kolumbien von einem Freund mitgebracht bekommen. Geil? Geil.

p.p.p.s.

Oon dissannut Wün olematonta kahvilakulttuuria, mutta joskus kaupunki yllättää – esim. silloin, kun löytää itsensä 16-kerroksisen vanhainkodin ylimmässä kerroksessa olevasta kahvilasta. En ees tiennyt, että täällä on niin korkeita taloja.

p.p.p.p.s.

Kahvi ei ollut siellä kovin hyvää.

Täällä on puoltoista tuntia aurinkoa enemmän päivässä kun siellä. Oikeesti oon sääkade, talvi on täällä ikuinen syksy.

Tällä päivämäärällä 94 vuotta sitten on pelattu Helsingin Kaisaniemessä
historian ensimmäinen pesäpallo-ottelu. Tämä kannattaa muistaa! Kohta
kaupunginhallitus kirjoittaa historian uudestaan, ja saamme oppia, kuinka
Helsingin yliopistolla järjestettiin vuonna 1920 ensimmäinen
pesäpallomittelö. Muita potentiaalisia nimeämishankkeita:

- Helsinki-Kaisaniemen säähavaintoasemasta Helsinki-Helsingin yliopiston
säähavaintoasema
- Ravintola Helsingin yliopisto Helsingin yliopiston puistossa

Kiistanalaista on, tulisiko uudelleennimeäminen varmuuden vuoksi ulottaa
ylivieskalaiseen kaupunginosaan Kaisaniemi. Kaupungissa tunnistetaan
mahdollisen nimenmuutoksen tuoma noste Ylivieskalle, mutta nähdään päätös
muuten ylivieskalaisidentiteettiä vahingoittavana.

Sain viime viikolla osakseni miellyttävällä tavalla vieraita!










Se oli kovin
ilahduttavaa. Kaupungista paljastui uutuutta, kun sitä tarkasteli pykälän
verran turistimmin: lähinnä tunnelmallisia paikkoja ja alakerta siellä
missä en luullut alakertaa olevan. Yritettyämme mennä ravintolaan, joka
osoittautui olevan viimeistäkin pöytää myöten täynnä, menimme 50 metrin
päähän toiseen, jossa olimme ainoat asiakkaat. Würzburg.

-----

I'm showing absolutely no shame jumping from one language to another
trying to offer something for everyone, possibly resulting in it being
annoying to everyone. Wie gesagt, no shame!

Deutsche Bahn was on strike for a change. This we defied bravely, heard an
actual and very passionate rant from an old man complaining about all the
English-based words in modern German (careful applause; some yell-about in
the crowd: "yes, yes!"), reached Bamberg, ran out of the five hours we had
in the blink of an eye, hardly managed to make it to the last train in
time. Of the mere 16 breweries in the town we didn't make it to a single
one.

 Eetu hakee tuntumaa hietaniemeläiseen metallikuulaan.











-----

Kann man eigentlich sich einen Theatergenießer nennen, bevor man
einen Stück nach der ersten Hälfte verlassen hat? (Jedoch nicht nur auf
künstlerische Gründe.)

Mittlerweile habe ich mich sehr darauf gefreut, dass nur 108 Leute sogar 3
Waschmaschinen zusammen benutzen dürfen. Wirklich praktisch und ganz
unproblematisch.

-----

Laiskuuden iskiessä parhaita palkkioita on, kun lopulta saa itseään
niskasta kiinni, kasaa itsensä ja perustelee itselleen, miksi on tärkeää
aloittaa - ja saa tietää, että deadlinea on juuri siirretty viikolla.
"Suurenmoista, suurenmoista", hykerteli opiskelija ja hieroi käsiään
yhteen palaten tyytyväisesti huonoon ryhtiin ja saamattomuuteen.
Kostautumista odotellessa!

Kaiken löpinän keskellä taisin sivuuttaa, mitä minulle kuuluu. Ihan hyvää!

Tänään 14.11. Wikipediassa Ajankohtaista-sivun mukaan "juuri nyt runsaasti
luettuja artikkeleita ovat" mm. (kolme suosituinta) Hirren varaus, Aarno
Sulkanen ja Talvisota. Kuka näitä lukee?

 Tein itte ja säästin.

 On yllättävää, missä kaikessa voi olla pähkinöitä - ei vain esimerkiksi pizzassa (???), vaan myös vaikkapa juustonaksuissa (???)! Avartavaa. Tällä hetkellä tarkastan sisällön about kaikesta.

Joko opiskelu itsessään on jotenkin enemmän opiskelijoiden kuumotteluun perustuvaa tai

vieraskielisyys vaikuttaa, mutta jokseenkin tämä on stressaavampaa kuin Suomessa. Analyysi on

ajankohtainen, sillä oivaltelin juuri yhden suullisista referaateistani ja kenties niiden

osajoukosta juuri sen, joka on Kuumottavuuden Kuninkaallinen, olevan ensi viikon perjantain

sijaan viikon päästä maanantaina, mikä on toki kovin oivallista, kun olen lähdössä torstaista

myöhäiseen sunnuntaihin reissuun. Jes! (Kirjoitettu 27.10.)

Mähän nyt aina annan jotenkin kiillotetun kuvan kaikesta, kun oon tämmönen löperö. Jos

haluutte rehellisempää meininkiä, Idan huikea vaihtariblogi Angst und Schrecken in Würzburg

on aika hyvä, ellei jopa erittäin hyvä, ellei jopa lukemisen arvoinen!

Spontaanin luonteenlaadun turuilla ja toreilla, osa 14:

- lähde yksin viinitarhojen yli, löydä sieltä vesitiiviissä kirjekuoressa kirja, joka on

tarkoitettu sattumalta löydettäväksi - tunne itsesi seikkailijaksi!

- tee paluumatkalla päätös mennä vielä yksin leffaan, osta umpimähkään lippu viimeiseen

näytökseen, tajua juuri ennen leffaa kyseessä olevan kuumottavan oloinen kauhuleffa ja jätä

homma sikseen - tunne itsesi pelkuriksi!

----

Some of the places I also managed to find myself without too much of a plan were a poetry

slam in pitch black darkness and, inspired by that, a blind restaurant, where losing a piece of cutlery

becomes an adventure and the lone adventurer driven by hunger and primitive instincts sets for

a quest of challenging himself and finding what is lost - sense the fork, think like the

fork, feel the fork, be the fork and ultimatively, find the fork!

 Näkymä Poetry Slam im Dunkeln -tapahtumasta.

 Tunnelmia pimeäravintolasta illalliselta.

---

Einer der beeindruckesten Momenten bisher in Deutschland war Barbaras neuen,

selbstgeschriebenen Theaterstück in Berlin zu sehen. Welchen es in Mai in Taizé eher als

Traum gab, wurde jetzt verwirklicht. Echt verrückt und verrückt cool!

---

Mainittu kohta ansaitsee ehkä lyhyen käännöksen: ystäväni Barbara ensiesitti kirjoittamaansa

näytelmää ja oli aika valtavan siistiä. Tämä siis Berliinissä! Berliini on jännittävä, hieno

paikka muutenkin!

---

Letzter Montag stellte den ersten richtigen mündlichen Vortrag dar - welcher ein Erfolg war, zu meiner Freude. Richtig geil ja sitä rataa! Wenn ihr jetzt Fragen zur

Förderung der Filmlesefähigkeit von Schülern und derer Berücksichtigung im Unterricht habt,

wendet zu mir! (04.11.)

---

Huomenna tai tänään tai miten sitä nyt arvioi, tänne saapuvat herrat Linnankivi ja Laaka,

suureksi miellytyksekseni! Seikkailumieli valloilleen!

Matkustin Berliinistä takaisin yöbussilla ja siinä kolmen ja neljän välillä, kun "Vitali" oli

ystävällisesti ensin herättänyt koko bussin kertomalla mikrofoniin pysähdyttävän

huoltoasemalle, viihdytin itseäni uudelleen sanoittamalla pop- ja iskelmäklassikoita

tunnelman mukaisesti. Linja-autossa kansanperinteen mukaan kun sitä, tunnelmaa, on.

"Hey, we just woke up

And this is crazy

This is just a tankstelle

We should be sleeping"

"Hey, I just woke up

Don't want to sound rude

This scarf is not mine

Why is it on me?"

"Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään ihan lähelläin

Niin röhnötät, en voi oikaista sääriäin

Siihen mä jään, en tiedä mitä muuta tekisin

On kilometrejä vielä Würzburgiin"

"Jos lähdet mun luotain

voin liikuttaa jalkaa

tää on mun kaikuluotain:

PIIPPIIPPIIPPIIP"